“Perheemme rakastaa tatuointeja ja taikinaa”
Tatuointitaiteilija Nina piirtää töissä tikareita ihoille. Kolmen hengen kodissaan hän omistautuu lapsilleen Niilolle ja Oonalle. Hän leipoo luurangolle pullaa ja kokkaa tonttupojalleen pippuritonta ruokaa.
“Meillä syödään tavallista suomalaista kotiruokaa.”
Nina: Lasten ehdoilla mennään, koska eivät alle kouluikäiset ole oppineet mitään mausteista ruokaa syömään. Riisiä ja kanaa meillä menee tosi paljon. Yhteinen suosikkimme on kanapallerot. Pallerot syntyvät siten, että kanapaloille tehdään pikaleivitys ja ne paistetaan. Lapset eivät tykkää pippurista. Thaimaalaista ruokaa muksut söivät kerran, mutta chili poltteli suuta, ja siitä jäi huono maku suuhun… itkukin taisi tulla.
“Viikonloppuisin lapset auttavat ruuanlaitossa.”
Nina: Lapset pesevät perunoita ja pilkkovat kasviksia. He paloittelevat salaattiainekset ja syövät niistä puolet, ennen kuin salaatti päätyy kulhoon. Lihapullia he tykkäävät pyöritellä. Isompi kattaa pöydän. Jos lapset ovat isällään viikonlopun, minä syön joko todella huonosti tai todella hyvin. Syön voimakkaita ruokia kuten pippuripihvin ja valkosipuliperunoita. Tai sitten keskityn piirtämiseen enkä edes muista syödä.
“Meillä on jatkuva makeanhimo.”
Nina: Meillä ei ole virallista karkkipäivää. Olen itse makeasyöppö ja ymmärrän, jos lapsetkin haluavat herkutella. Otamme usein jotain makeaa aterian päälle, vaikkapa jukurtit jälkiruuaksi. Pullaa leivotaan silloin tällöin. Kanelin ripotteleminen taikinaaan on Oonan luottamustehtävä, sillä Oonan toinen nimi on Kaneli. Paahtoleipää ja hilloa kuluu paljon. Niitä voidaan syödä ihan mihin aikaan päivästä vain. Olen viettänyt lapsuuteni kotileipomon lattialla kontaten. Johtuisikohan jatkuva makeannälkäni siitä?
“Kiitos maksalaatikko, pelastat arki-illat.”
Nina: Lapset syövät tarhassa välipalan kahdelta, ja heidät haetaan puoli viideltä kotiin. Siinä vaiheessa nälkä on raikuva ja kaksi minuuttia tuntuu ikuisuudelta. Jos edelliseltä päivältä ei ole valmista ruokaa jääkaapissa, turvaudumme eineksiin. Pinaattiletut, liha-perunasose ja maksalaatikko ovat pelastaneet monta iltaa. Ei perusruuan tarvitse olla niin ihmeellistä.
“Pöydässä ei pelleillä. Ikinä.”
Nina: Ruokapöydässä pelleilyä en siedä ollenkaan. Käyttäytyä pitää; ilveilyä en kestä. Ilvehtimisestä saa passituksen muualle. Kaikkia ruokia pitäisi maistaa. Oona on maistanut hevosenlihaakin. Lautasta ei ole pakko tyhjentää kokonaan. Kunhan syö sen verran, että nälkä lähtee eikä tarvitse heti olla välipalaa laittamassa.
“Ero lapsista sattuu.”
Nina: Avioeron jälkeen oli rankkaa; tuntui, että kaikki kaatuu päälle. Nyt meillä on lasten isän kanssa sujuva yhteishuoltajuus. Kun lapset ovat minulla, suunnittelen aikatauluni täysin heidän mukaansa. Kun lapset ovat isällään, en noudata minkäänlaisia aikatauluja ja voin olla töissäkin niin kauan kuin huvittaa. Ikävä kyllä tulee, jos lapset ovat koko viikon iskällään. Kun olen lapseton, tapaan kavereitani ja vietän kahdenkeskistä aikaa miesystäväni kanssa.
“Haaveammattimme ovat taiteilija, pukki ja ninja.”
Nina: Minä olen tatuointitaiteilijana haaveammatissani. Työni ei edes tunnu työltä. Tatuointiliikkeessä työskentely ei todellakaan ole sellaista, miltä se näyttää tosi-tv-ohjelmissa. Iso osa duunia on tatuoinnin suunnittelu ja piirtäminen paperille. Joskus meillä on liikkeessä päiviä, jolloin neljä työntekijää istuu tahoillaan tunteja hiljaa ja piirtää flow-tilassa, täysin uppoutuneina omiin maailmoihinsa. Siitä ei hirveästi reality-ohjelmaa tehtäisi.
Niilo: Minä haluan isona tontuksi, joulupukiksi tai ninjaksi. Ehkä olisin kultainen ninja, jolla on kultaiset kengät ja shortsit.
Oona: Minusta tulee isona taidemaalari.
Nina: Oona on perinyt minun piirustuskäteni. Olen aina piirtänyt ja rakastanut käsillä tekemistä. Omille lapsilleni voin tehdä tatuoinnit, kun he ovat 18-vuotiaita. Siihen asti piirrellään leikkitatskoja.
“Lauantai on paras päivä.”
Niilo: Tänään meille tuli mummu kylään. Hän toi meille säästömajavat. Laitoimme niihin rahat vanhoista säästöpossuista.
Nina: Lauantaisin lapset heräävät aikaisin ja katselevat lastenohjelmia, sitten syödään kroisantteja ja lähdetään ulos leikkimään. Lapsista on ihanaa Linnan pyöräverstaan kahvilassa. Kotosalla lapset leikkivät aika paljon kahdestaan. Minut ajetaan pois lastenhuoneesta häiritsemästä – ja sehän sopii. Illalla katsotaan leffa ja käydään saunassa.
“Lapsista kasvatan rehellisiä ihmisiä.”
Nina: Toivon ja tahdon, että muksuistani kasvaa rehellisiä, onnellisia ihmisiä. Heidän ei tarvitse haalia omaisuutta. En minäkään ahdistu siitä, että asun vielä nelikymppisenä vuokralla. Toivon, että he saavat tehdä asioita, jotka tekevät heidät onnellisiksi. Että he löytäisivät oman paikkansa maailmasta. Että pärjäisivät.
Tällainen perhe me ollaan!
Nina Silavuori, 39, työskentelee haaveammatissaan tattoo artistina Unique Art -liikkeessä. Omimmillaan hän on kukkien ja “kaikenlaisten kauniiden koukeroiden” tatuoimisessa. Hänellä on kaksi lasta, 5-vuotias “kultanen ninja” Niilo, joka vihaa kastikkeita kaikissa ruuissa, ja ihan kohta 7-vuotias Oona. Oona aloittaa koulun ensi syksynä ja haaveilee kuvataiteilijan ammatista. Perhe asuu kerrostalokolmiossa Hämeenlinnassa lähellä keskustaa. Kuvauspäivänä käymässä oli myös Ninan äiti Pirkko Uotila Euran Kiukaisista.
Tämä juttu kuuluu Vaasanin sarjaan Lapsiperheen ruokapöydässä. Sarjassa tutustutaan erilaisten perheiden elämäntapoihin perheenjäsenten ruokamieltymysten kautta.
***
SILAVUOREN TOP 3-RUUAT:
- Kanapallerot. “Kanan rintafileet paloitellaan ja kieritellään vehnäjauhoissa, joihin on lisätty suolaa. Pikaleivitetyt kanapalat maustetaan hunajalla ja paistetaan runsaassa voissa. Kanat syödään riisin ja salaatin kanssa.”
- Paistettu lohi. “Yritämme syödä kalaa useita kertoja viikossa. Uunilohi valmistuu nopeasti, ja kirjolohi on edullista ja terveellistä perusruokaa. Koska maustaa ei juurikaan saa, laitan kalan kanssa tarjolle pöytään kapriksia ja oliiveja.”
- Makaronilaatikko. “Tehdään makaroniaatikon perusohjeella, eli ruoka sisältää makaronia, munamaitoa ja jauhelihaa. Pippuri jätetään pois, koska Niilo ei voi sietää sitä. Itse asiassa Niilo söisi mieluiten pelkkää makaronia…”