Ah, ihana ja aito ruisleipä, tuo suomalaisten polttoaine. Sen voimalla on päihitetty pahimmatkin vastoinkäymiset ja rakennettu koko suomalaisuuden pohja. Kyllä Pohjolan ankarissa oloissa pärjää, kun on ruista ranteessa, tiesivät jo esi-isämmekin.
Meillä Vaasanillakin rakastetaan ruista. Sinne se rakkaus on juurtunut syvälle sydämeen heti suomalaisen sisun kylkeen. Samaa paloa olemme ammentaneet niin Vaasan Ruispalat -suosikkiimme kuin muihinkin ruisleipiimme, eikä loppua näy.
Ruis, sauna ja jääkiekko
Rakkaus ruisleipään taitaa elää kaikissa meissä suomalaisissa vahvana ja tulisena. Kunnon ruisleipä on meidän yhteinen kansallisaarteemme, joka yhdistää siinä missä sauna ja jääkiekkokin. Voisipa ruisleipää verrata jopa suomalaiseen itseensä – jäyhän ulkokuoren läpäiseminen vaatii hieman työtä, mutta kun kerran pääsee tuon hieman erikoisenkin oloisen luomuksen makuun, ei paluuta enää ole.
Ruisleipää vaikka maailman ääriin
Ruista on kasvatettu täällä Pohjolassa jo pitkään, eikä suotta. Siinä missä mekin, nauttii ruis pitkistä ja valoisista kesäöistä eikä hätkähdä pientä viileyttä. Kylmät talvetkaan eivät tätä sisukasta viljakasvia säikäytä.
Ruis on niin erottamaton osa suomalaisuutta, että olemme päättäneet leipoa kaikki Suomessa valmistamamme ruisleivät jatkossa sataprosenttisesti kotimaisista ruisjauhoista. Samalla olemme osaltamme edistämässä suomalaisen maanviljelyn elinvoimaisuutta ja rukiin viljelytaidon säilymistä Suomessa. Sillä mitäpä suomalainen olisi ilman ruisleipäänsä.
Parasta ruisleivässä on tietenkin sen ylivertainen maku. Taidetaanpa se oppia tuntemaan jo äidinmaidossa – onhan se jo melkein osa geeniperimäämme.
Viimeistään silloin sen tärkeyden huomaa, kun sitä ei noin vain olekaan saatavilla. Ei ole kerta eikä ensimmäinen, kun Vaasan Ruispalat ovat päätyneet matkalaukkuun ilahduttamaan muille maille muuttaneita tuttavia.
Perinteistä modernilla twistillä
Terveysvaikutuksia ei muuten ruisleivältä puutu. Runsas kuitupitoisuus ja hyvät ravintoarvot ovat omiaan auttamaan painonhallinnassa, ja onpa rukiin todettu vähentävän myös sydäntautien ja diabeteksen riskiä. Olisi sitä huonomminkin voitu suomalaisten perinneherkku valita!
Pitkistä perinteistä huolimatta ruisleipä on aina onnistunut pysymään sopivasti ajan hermolla. Vuosien varrella sen maku on kehittynyt happaman karvaasta makeampaan suuntaan makutottumusten muuttuessa, ja muoto on taipunut paloiksi, viipaleiksi, sämpylöiksi ja jopa nachoiksi kuluttajien mieltymysten mukaisesti.
Mutta olipa muoto mikä hyvänsä, se sama tuttu rukiin olemus on ja pysyy – ja niin pitääkin. Ei hyvää kannata liikaa lähteä muuttamaan, se on selvä.