Talkootyönä pikkuisia potkuhousuja
Potkuhousut, joiden kantapäissä on aukot verikokeita varten. Punainen paita, jossa on onnellisia lampaita. Pipoja, jotka näyttävät nuken hatuilta. Vaatteet valmistuvat ja pääsevät päällimmäisiksi kasvavaan minikokoisten vaatteiden pinoon. Tässä on meneillään win-win-tilanne: vauvat saavat vaatteita ja himo-ompelijat pääsevät tilkuistaan eroon.
Vaasanin uudessa Pienet suuret talkoot -juttusarjassa seuraamme talkooporukoita tekemässä hyvää. Ensimmäisessä osassa helsinkiläinen naispoppoo painaa ompelukoneiden kaasut pohjaan ja urakoi pakettiautollisen pienenpieniä vaatteita keskosvauvoille sairaalaan.
Suuressa salissa surisee. Annemari Eerolan työnantaja on luovuttanut toimistotilan sunnuntaiksi parillekymmenelle ompelijalle. Kaavat kahisevat, saumurit tikittävät ja välillä keitetään kahvia ja haukataan juustovoileipää.
On menossa talkoot, tai niin kuin ompelijat sanovat, lanit. Sairaalalle valmistuu muun muassa housuja, potkuhousuja ja kietaisupaitoja. Naiset ompelevat myös pikkuisia pipoja, jotka perheet saavat viedä muistoksi mukanaan sairaalasta.
Kaavat ja vaatteiden toiminnallisuus on suunniteltu HUS:n Naistenklinikan vastasyntyneiden teho-osaston henkilökunnan kanssa, jotta talkoissa varmasti tehdään oikeanlaisia vaatteita.
Ompelutalkoiden ydinryhmän muodostavat Annemari Eerola, Unna Ahonen, Marja Niemi ja Susanna Vesterinen. Samoihin vaatetalkoisiin osallistuu kuitenkin 70 naista ympäri Suomen.
Millainen on keskosvaate? Paitsi tietysti pienenpieni.
ANNEMARI: “Keskosvaatteet todellakin ovat pieniä. Vastasyntynyt on usein noin kokoa 50. Me ompelemme kokoja 40–52 senttiä. Keskosvaatteet pitää saada vauvan päälle mahdollisimman vähäisellä liikuttelulla. Vaatteen pitää kestää toistuvaa 60 asteen pesua. Potkuhousuissa on kantapäissä aukot, koska keskosen verinäytteet otetaan kantapäistä.”
Miksi te ompelette keskosille vaatteita? Eikö sairaala vaateta potilaat?
UNNA: ”Alkuvaiheessa keskonen on hauras; hänessä on piuhoja, ja yllään hänellä on vain vaippa. Kun vanhemmat saavat luvan laittaa hänelle oikeat vauvanvaatteet päälle, se hetki on tärkeä: vauva on tarpeeksi hyvässä kunnossa puettavaksi. Tulee vaikutelma, että siinä on meidän vauva eikä vain potilas, jota hoidetaan keskoskaapissa.”
MARJA: ”Teemme vaatteet värikkäistä, iloisista kuoseista. Iloiset kankaat tuovat inhimillisyyttä kliiniseen sairaalaympäristöön ja toivottavasti osaltaan nostavat tunnelmaa.”
Hauska kangas on sairaalaympäristössä pieni pilkahdus arjen iloa.
Miksi te ylipäätään ompelette?
ANNEMARI: “Ompeleminen on meille terapiaa ja luovuuden purkamista.”
UNNA: “Nimenomaan terapiaa. Toiset lähtevät potkimaan säkkiä, me mennään ompelukoneelle.”
ANNEMARI: ”Muutama vuosi sitten etsin työväenopistosta maalauskurssia mutta päädyin käsityökurssille. Sehän lähti lapasesta heti. Kotvan kuluttua minulla oli hankittuna kaikki koneet: ompelukone, saumuri ja peitetikkikone.”
UNNA: “Olen ommellut omat vaatteeni yläasteikäisestä lähtien.”
Miksi kannattaa uhrata sunnuntai talkootyölle?
ANNEMARI & UNNA:
“On ihanaa antaa omaa osaamistaan hyvään käyttöön! Auttaa ja tukea perheitä keskosvaiheessa, raskaassa tilanteessa, jossa he ovat pahimmillaan monta kuukautta. Joku muu riemastuu siitä, mitä itse tekee suhteellisen helposti – se on upeaa.”
“Olemme himo-ompelijoita, meillä on kodit täynnä kankaita. Tämä on myös riemuisa tapa päästä tilkuista eroon!”
Marja, Annemari ja Unna veivät talkoolaisten ompelemat vaatteet Naistenklinikalle 20. maaliskuuta.
“On ihanaa lahjoittaa omaa osaamistaan!”
ONKO SINUN PORUKKASI SEURAAVA TALKOOPOPPOO TÄSSÄ JUTTUSARJASSA?
Etsimme perheitä, naapurustoja, ystävyksiä tai muita pieniä ryhmiä, jotka haluavat tehdä yhteisössään jotain konkreettista hyvää.
LUE LISÄTIETOJA JA ILMOITTAUDU TÄSTÄ!