Rakkaudesta ruisleipään – Vuoden Kotileipurin salaisuus piilee juurissa

Kansallinen leipäviikko huipentui tänä syksynä Vuoden Kotileipuri 2018 -finaaliin. Jännittävässä suorassa lähetyksessä Suomen ensimmäiseksi Vuoden Kotileipuriksi valittiin helsinkiläinen Anna Häkämies, 38. Annan leipoma Hito hapan ruisleipä valloitti tuomariston omintakeisella happamalla maullaan ja rapealla kuorellaan. Elintarvikealalla työskentelevä Häkämies on aito ja moderni leipuri, joka rakastaa ruisleivän makua ja suomalaista leipäkulttuuria. 

Anna Häkämiehen suhdetta suomalaiseen ruisleipään voi kuvailla ainoastaan lämpimin sanankääntein. Ruisleipä on aina ollut Annan ehdoton suosikkileipä, jota ilman hän ei arjessa pärjäisi. Anna kokee ruisleivän maun jopa niin ainutlaatuisena, ettei käytä leipänsä päällä täytteitä ollenkaan – edes voita. Maistuva rukiin maku itsessään on riittänyt hänelle lapsuudesta saakka. Annan kotikonnuilla Lappeenrannassa oli aina tarjolla suussa sulavan herkullista, itäsuomalaisesti hapanta ruisleipää. 

– Omat juureni ovat Lappeenrannassa, jossa oli paljon paikallisia pienleipomoita, ja siksi söimme lapsina paljon leipää. Erityisesti ruisleipä oli todella herkullista – hapanta leipää kovalla kuorella ja ihanan pehmeällä sisuksella. Parasta oli se, että ruisleipää sai aina  kädenlämpöisenä, Anna muistelee. 

Muutettuaan Helsinkiin Anna alkoi kaivata erityisesti happamuutta ruisleivässä. Leipätarjonta oli kaupoissa laaja, mutta hapanta ruisleipää ei silti tuntunut löytyvän pääkaupunkiseudun valikoimista. Ratkaisuna ongelmaan sisukas Itä-Suomen kasvatti päättikin alkaa leipoa leipänsä itse. Reseptin kehittely kävi helposti, sillä takana oli vuosia ammattikeittiön puolella sekä opiskelua viljatieteiden ja -teknologian parissa. 

Ja niin, vuonna 2012, opiskelijan suolakurkkupurkissa sekoittui ensimmäinen raskinsiemen, eli juuri. Kyseinen juuri on edelleen elossa, käytössä ja voi hyvin. Sen myötä sai alkunsa myös Annan oma voitokas Hito hapan ruisleipä. 

Hapan, mutta taivaallinen maku 

Ensimmäistä kertaa järjestettyyn Vuoden Kotileipuri -kilpailuun tuli lähes sata hakemusta, joista tiukan seulan finaaliin läpäisi viisi kotileipuria. Annan ruisleipä erottui muiden finalistien joukosta rapsakalla kuorellaan ja omintakeisella happamalla maullaan. Vuoden Kotileipurina hän pääsee yhdessä Vaasan-leipomoiden tuotekehitystiimin kanssa miettimään, miten tuoda hapanta ruisleipää  kaikkien suomalaisten ruisleivän ystävien ulottuville. 

– Kilpailu on ollut jännittävä kokemus, josta olen ollut alusta asti todella innoissani. Voitto tuli valtavana yllätyksenä, sillä pidin kilpailun tasoa niin kovana. Voittoleipäni on hyvin perinteinen itäsuomalainen arkileipä. Sen nimi, Hito hapan ruisleipä, pohjautuu lappeenrantalaiseen sanontaan. Jos jotain on erityisen paljon, sitä on itäsuomalaisittain hitosti, Anna nauraa. 

Voittoleipäni on hyvin perinteinen itäsuomalainen arkileipä. Sen nimi, Hito hapan ruisleipä, pohjautuu lappeenrantalaiseen sanontaan. Jos jotain on erityisen paljon, sitä on itäsuomalaisittain hitosti! 

Voitokkaan ruisleivän salaisuus piilee sen juuressa, jonka kautta leivän maku on saatu kohdilleen ja rakenne oikeanlaiseksi. Ruoan kemialliset reaktiot ovat aina kiinnostaneet Annaa, joten oman juuren kehittely on hänelle luonnollinen osa leipomista. Hän haluaa kumota epäluulot juuren tekemisen vaikeudesta: 

– Juuren tekeminen on lopulta aika yksinkertainen juttu, joka vaatii ainoastaan pitkäjänteisyyttä, sillä juuri ei valmistu viikossa, vaan enemmänkin parissa vuodessa. Sitä pitää jaksaa hoitaa ja ruokkia, sillä niin syntyy juuren oma mikrobikanta. Jokainen juuri on ainutlaatuinen ja uniikki – kuin leivän sydän. Jos juuren tekeminen kuitenkin jännittää, sitä voi nykypäivänä myös ostaa valmiina.

Suomalaisen leipäkulttuurin puolesta 

Kilpailu muistutti myös leipomistaidon tärkeydestä. Teema on Annalle rakas ja Vuoden Kotileipurin 2018 kotona leivotaankin ahkerasti. Raaka-aineet leivontaan Anna tilaa suoraan maatiloilta, sillä pientuottajien tukemisesta innokas leipuri saa erityisen hyvän mielen. 

– Leipominen on tärkeä kädentaito, jonka ylläpitäminen vaatii tekemistä ja kertausta. Nykyään tuntuu, että yhä harvemmat leipovat itse leipää. Haluaisinkin kannustaa leipomisen pariin, ettei taito unohtuisi suomalaisilta. 

Nykyään tuntuu, että yhä harvemmat leipovat itse leipää. Haluaisinkin kannustaa leipomisen pariin. On surullista ajatella, että tämä perinteinen taito unohtuisi suomalaisilta. 

Myös suomalaisesta leipäkulttuurista Annalla on selkeä näkemys: 

– Suomessa on ihailtavan runsas ja innovatiivinen leipäkulttuuri, ja kaupoista löytyy lukemattomia erilaisia leipiä. Leipähyllymme vievät heittämällä voiton Keski-Euroopasta, jossa hyllyiltä löytyy lähinnä erilaisia vaaleita leipiä. Leipämme myös kehittyvät jatkuvasti. Esimerkiksi juuresten tulo leipään on todella epätyypillistä, jos verrataan muihin Euroopan maihin, hän iloitsee. 

Lopuksi Anna haluaa alleviivata leivän merkitystä arjessa. Hän kokee sen olevan erinomainen välipala erityisesti kiireen keskellä, sillä leivästä saa runsaasti hiilihydraatteja ja kuituja. Ne ovat oivallista polttoainetta elimistölle ja auttavat jaksamaan. Vuoden Kotileipuri muistuttaa myös ruisleivän mausta, joka on totta kai – hiton hyvä!