Rukiista asiaa
Suomen kansallisruoka ruisleivän pääraaka-aine ruis on niin merkityksellinen, että se ansaitsee oman seminaarin. Kesäkuussa Maarianhaminaan kokoontui iso joukko rukiin ystäviä Power of Rye -seminaariin kuulemaan uusinta uutta rukiin terveysvaikutuksiin liittyvästä tutkimuksesta.
Seminaarin pääviesti oli selvä: rukiin terveysvaikutukset ovat totta.
Jo esi-isämme tiesivät rukiin hyvää tekevistä vaikutuksista. Rukiin terveysvaikutuksia on tutkittu 1980-luvulta saakka. Tulokset todentuvat ja tarkentuvat jatkuvasti uusissa tutkimuksissa ja uusien analyysimenetelmien avulla.
Mystinen tekijä X
Yksi mysteeri on kuitenkin säilynyt, nimittäin salaperäinen ”Rye Factor X”.
Rukiilla on ainutlaatuinen vaikutus aterianjälkeiseen verensokeri- ja insuliinitasapainoon. Ruista sisältävän aterian tai elintarvikkeen nauttimisen jälkeen verensokeri saattaa ensin kohota yhtä nopeasti samalle tasolle kuin vaikkapa valkoisen vehnäleivän nauttimisen jälkeen. Insuliinia tarvitaan sen sijaan ruisaterian jälkeen vähemmän säätelemään kohonnutta verensokeria ja siirtämään glukoosia solujen sisään ravinnoksi ja energiaksi. Pienemmän insuliinimäärän takia verensokeri myös laskee hitaammin ja pysyy pidempään paastotason yläpuolella.
Olo säilyy virkeämpänä pidempään, eikä heikotusta ja makeanhimoa aiheuttavaa äkillistä verensokerin romahdusta tapahdu. Fysiologisella tasolla tämä tarkoittaa, että veren glukoosipitoisuuden nopeasta pienenemisestä johtuva stressihormonien eritys ja rasvahappojen vapautuminen verenkiertoon vähenee, mikä on elimistölle hyödyllistä.
Rukiin suotuisa vaikutus verensokeritasapainoon havaittiin 1990-luvulla ensin silloisen Kuopion yliopiston tutkimuksissa. Myöhemmin vaikutus on havaittu myös muissa tutkimusryhmissä muun muassa Ruotsissa.
Ruistutkijoiden lanseeraama käsite ”Ruistekijä X” kuvaa sitä, että vaikka osa rukiin terveysvaikutuksista liittyy rukiin sisältämään runsaaseen kuituun, osa terveysvaikutuksista on riippumattomia kuidusta.
Tutkimuksissa on havaittu, että vaikka ruislesettä lisätään vehnäleipään ja tehdään siitä runsaskuituinen, leivän vaikutus veren insuliinitasoihin ei ole samankaltainen täysjyväruisleipään verrattuna, vaikka leipien kuitupitoisuuksissa ei ole eroa. On siis tärkeää pitää kaikki jyvän osat mukana jauhoja jauhaessa.
Suolistossa tapahtuvat reaktiot ovat keskeisessä roolissa rukiin vaikutuksissa terveyteen. Vuorovaikutus rukiin kuitujen sekä muiden yhdisteiden ja suolistobakteerien lienee keskeinen syy myös rukiin ainutlaatuisissa vaikutuksissa verensokeritasapainoon.
Täysjyvä, täyshyvä
Ruis tekee hyvää terveydelle myös siksi, että Suomessa valtaosa leipiin käytetystä rukiista on täysjyväruista. Ruisleipä on hyvä täysjyväviljan lähde ruokavaliossa, ja täysjyväviljan rooli on ravitsemussuosituksissakin korostunut tärkeänä osana terveyttä edistävää ruokavaliota.
Eikä kannata unohtaa, että ruisleipä tuo suomalaisten ruokavaliossa keskimäärin 35 %(* kaikesta kuidusta ruokavalioon – aika huikea määrä yhdeltä tuotteelta! Kuitu edistää vatsan toimintaa ja on monin muin tavoin olennainen osa terveyttä edistävää ruokavaliota.
Mitä syömme jatkossa?
Leivänsyönnin kuluttajamieltymykset vaihtelevat.
Ruotsalaisen Pernilla Sandvikin väitöskirjassa todettiin, että nuorempi ruotsalaispolvi pitää enemmän makeasta, miedomman makuisesta ruisleivästä, kun taas vanhempi ikäpolvi on mieltynyt karkearakenteisiin, happamiin ruisleipiin. Lisäksi alle kolmikymppiset syövät paljon ulkona ja tällöin valitsevat leivistä jotain muuta kuin ruisleipää.
Eikö herkullisia ruisvaihtoehtoja ole tarjolla? Kasvaako meille sukupolvi, joka ei totu syömään ruisleipää, ei totu sen makuun ja siksi rukiin asema ruokavaliossa hiipuu? Silloin myös täysjyvän lähteenä ruisleivän rooli pienenee, ja täysjyvän terveysedut jäävät osin saamatta. Pidetään yhdessä yllä monipuolista, rikasta leipäkulttuuria!
Uudet tuotetyypit ja raaka-aineet ovat tärkeässä roolissa, jotta kysyntä ja tarve muuttuvassa ruoankulutusympäristössä kohtaavat. Kauran kulutus elintarviketeollisuuden käytössä on mennyt ohi rukiin Suomessa ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Viennin kasvu on lisännyt eniten käyttöä: arviolta jopa 65 % kauratuotteista menee vientiin. Ruistuotteita menee vientiin noin 10 %. Luonnonvarakeskuksen Ravintotase-tilaston mukaan vuonna 2016 Suomessa syötiin ruista henkilöä kohden 15,5 kg ja kauraa 6,4 kg. Kauran kulutus on ollut nousussa ja rukiin hienoisessa laskussa.
Itse toivoisin näkeväni, että kauran ja rukiin kulutus kasvavat käsi kädessä tulevina vuosina. Tässä tapauksessa molempi on parempi!
*) Finravinto 2012
